perjantai 8. heinäkuuta 2016

Viulunsoittaja katolla


No ei kyllä kukaan soita viulua eikä näissä hommissa edes saha soinut. Vasara aseenamme kiipesimme työturvallisuusmääräysten mukaisesti natisevilla alumiinitikkailla katolle purkamaan ensinnäkkii vanhoja huopia pois. Siinä samalla minä opiskelin rakentamisen vokabulääriä ja opin esimerkiksi sen, mikä ja miksi on kolmiorima. Huopa lähtee suhteellisen helposti pois. Sitä on kaksi kerrosta, paikoin kolme. On se ysikytluvun huopa, sitten en tiedä minkä luvun huopa, joka on oikeastaan pelkkää murua ja sen alla tervapaperi ja sitten pärekatto. 


Tästä se lähtee, apina katolla.

Ukkosen noustessa on aina ilo sijaita metallinen työkalu kädessään katolla.

Piisi. En malta odottaa, että saan suunnata siihen karatepotkun ja katsella kun tiilenpalat lentelevät ympäriinsä kuin peipposet kuunaan.

Pallaako pärreet?


Yllä olevassa kuvassa näkyy saunan alkuperäinen pärekatto, joka on nykyään pelkkää hapristunutta sälää. Joku orava siellä on fiestaa viettänyt siemenvarastoista päätellen. Muistuttakaa myös, että ostan avokille vyön noihin housuihin.



Tähän piti jättää kun iski väsy ja melkein rikottiin ikkuna hutiloidessa. On muuten vinkeää keikkua tuolla kurkihirren päällä kun rakennelma allani tutisee ja huojuu. Hyvä tietää, että maanjäristyksen iskiessä rakenteet joustavat. 

Allekirjoittanut lähtee viikonlopuksi riehumaan rentoutumaan juoruakkojen heppatyttöjen kanssa ratsastusleirille. Odotan, että katto on kokonaisuudessaan purettu, uudelleenrakennettu ja kukkasin koristeltu kun saavun sunnuntaina takaisin puhtauttaan kiiltelevään kotiin, jossa lenkitetyt ja harjatut koirani odottelevat minua puolison valmistaman herkullisen illallisen kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti