tiistai 5. heinäkuuta 2016

Suuret suunnitelmat, osa 1



Vaikka sauna tähän kesään asti on toiminut moitteetta ja sisukkaasti, ulkoasun täydellinen rupsahtaminen alkoi olla jo niin vakavaa, että se muodosti rakenteillekin turvallisuusriskin. Alla olevassa kuvassa on ulkoinen lähtötilanne, tosin yksi ovi on jo riivitty sijoiltaan. Saunan julkisivu oli vielä melkein katseenkestävä, mutta vasemmalla olevan saunakodan seinälaudoitus oli alaosistaan painunut maahan ja mädäntynyt. Julkisivun alimmat hirret on joskus osittain vaihdettu, mutta työ on tehty hiukka hutiloiden, ja koska perusongelma on se, että sauna painuu maan sisään, ovat vaihdettujen hirsien liitoskohdat pettäneet. 



Katto ei tältä puolen ole vielä mennyt rikki. Uusia huopia on laitettu vanhojen päälle joskus 1990-luvun puolivälissä, jolloin sauna on myös viimeksi maalattu ja liiterin takaseinää ehostettu. Silloin isäni ja serkkuni tekivät saunaan myös puisen irtolattian roudan nosteleman betonikynnöksen päälle. Irtolattia koostui kolmesta kestopuusta tehdystä palasesta, ja on palvellut oikein hyvin. Paitsi saunan sisäkorkeus madaltui lattian myötä niin, etten ole viiteentoista vuoteen mahtunut seisomaan siellä suorana. Toisaalta, jostainhan se nöyryys täytyy repiä. Teemme sisälle uuden lattian, mutta sisäosista kirjoitan toisen postauksen. Minun ideologiaani kestopuu ei sovi, enkä halua enää hengitellä kestopuun myrkkyjä - ja koska haluan entisöidä muutenkin vanhaa, en halua remontissa käytettävän mitään materiaaleja, joita 150 vuotta sitten ei olisi ollut käytettävissä. Olkoonkin, että entisöinnissä on otettava joitain vapauksia, jotka ovat lähinnä budjetin sanelemia pakkoja. Esimerkiksi pärekattoon kapitaali ei piisaa, eikä peltikattoon, joten bitumilla mennään. Mutta toisaalta musta huopakatto on minusta saunanestorille sopivampi kuin pelti. Tikkaat siirretään julkisivulta takapuolelle ja julkisivu saa ainakin kolme kerrosta uutta hirttä alaosiinsa. 

Tässä näkyy rupsahtaneen vanhuksen takapuoli, enkä puhu omastani. Tien puolelta (esteettisesti kamalin puoli on onneksi ollut vain ohikulkijoiden riesana) tilanne on pahin. Katto on reikäinen ja painunut notkolle. Piisi tullee alas vain potkaisemalla, jos katolle uskaltaa kiivetä. Se täytyy muurata uudelleen, ehkäpä koko palomuuri pitää. Liiterin takaseinä on notkahtanut ja pullahtanut. (Edelleen puhun saunasta, en kuvassa näkyvästä henkilöstä.) Liiterin seinä tehdään uudelleen ja liiteri saa myös lattian. 



 Tähän hätään ei ole kuvaa hirsikehikon takaseinästä, joka on itseasiassa alinta hirttä (ja yhtä pehmeää kohtaa keskivaiheilla) lukuunottamatta suora ja hyväkuntoinen. Siihen siis vaihdetaan kovat hirret huonojen tilalle, kuten kehikon päätyihinkin. Tämän lisäksi nostamme saunan sisäkorkeutta vielä joko yhdellä hirsikierroksella tai mahdollisesti uudella sisäkattoratkaisulla, jonka Jaakob keksi kopioida Ahvenisen Punaisen talon hirsiaitasta. Viksu mies ikäisekseen on hän.


Saunakodassa on aikaisemmin pesty pyykkiä. Siinäkin on pelkälle hiekalle valettu betonilattia, joka on noussut paikoin niin, että siinä voisi pulkalla laskea mäkeä. Saunakodassa olen pilkkonut saunapuita, mutta nyt siitä tulee herraskainen TERANSSI! Teranssi tuskin on ollut 1800-luvun saunanrakentajien hittituote, mutta koska emme enää pese pyykkiä saunassa ja siinä on muutenkin liikaa liiteritilaa puille, on perusteltua ottaa tila käyttöön muuten. Yllä olevassa kuvassa havainnollistamme avaruuden tuntua, joka terassille tulee. Kun nokiset seinät saadaan putsattua ja tummuneet laudat vaihdettua uusiin, on valoisuuskin ihan eri luokkaa. Terassi saa myös lautaisen lattian ja koristeelliset kaiteet. (Millä rahalla, kysyn minä, enkä saa vastausta keneltäkään.) Siinä sitä kelpaa juoda kylmää mustaherukkamehua saunan päälle. Tai ehkä ei kylmänä, voi saada kuolemantaudin!

Yllä olevassa kuvassa näkyy kauniisti säilynyt maalaamaton hirsiseinä. En vielä tiedä, maalataanko sauna ulkoa punamullalla vai jäisikö se harmaantumaan itsekseen. Maalausta ei voi tehdä kuitenkaan ennenkuin uudet hirret ovat kuivuneet rauhassa ainakin kesän ellei jopa kaksi. 

Sauna nostetaan joko perinteikkäästi kivien päälle tai sitten meidän täytyy tehdä valetut anturat ja harkkoratkaisut. Perinteisen nurkkakivisysteemin saattaa vesittää se, että sauna on todellakin rakennettu varsin soiselle pohjalle ja vaatii sen takia radikaaleja toimenpiteitä. Nurkkien alle on menneisyydessä lisäilty kiviä, jotka ovat toinen toisensa jälkeen painuneet suon sisään, joten voi olla että ruisleipäkäyttöinen kaivuri (Jaakob) ei pärjää niille kaikille kiville. Katsotaan miten käy.

Kaikki, mikä on mahdollista säästää, säästetään. Vanhat ikkunat ja ovet jäävät. Tietenkin. Ikkunanpokat ovat isäni maalaamat.

Mummini on syntynyt tässä saunassa. Ja kaikki hänen sisaruksensa ovat syntyneet tässä saunassa, ja täällä heidät on pesty viimeisiin puhtaisiin rohtimiinsa. Mummini äiti on vetänyt anoppiaan vesikelkalla kylpemään tähän saunaan vuoden 1919 tienoilla, kun anoppi ei enää jaksanut kävellä. Alla kuva isomummini anopista. Viehkeä leidi, eikö. Vetäisit sinäkin häntä kelkassa saunaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti