Vähäväkisten työpäivä

Armas ukkokultani on viipottanut jo toista viikkoa työelämässä, alkanut metsästyskauden ja remuaa nyt polttareissa (ei omissaan, toim. huom.) ja minä olen pysynyt tässä kotitontilla ja alkanut taas pidellä päätäni saunan suhteen.

Kumpikaan meistä ei ollut ihan varma siitä, miten kauan anturavalumme kuivuvat, eli milloin on soveliasta ottaa muotit pois. Eilen ryhdyin rälläköimään sisäseiniä puhtaaksi, mutta totesin toimeni mahdottomaksi, kun piti varoa hauraita routaeristestyrokseja. Sen lisäksi saunan lattian virkaa toimittava hiekka-tiilimurske-laastiläjä oli varsin huono työskentelyalusta, joten lopetin vatuloinnin tänään aamulla ja kutsuin enon avukseni ja niinpä me vähäväkiset aloimme työhön.

Jopa 83-vuotias mummini osallistui hommaan lyömällä vasaralla muotteja irti betonilaatoista. Tässä mainittakoon, että mummini on tehnyt niin valtavan määrän raskasta työtä elämänsä aikana, että on lähes hölmöä mainita jostain vasarankäytöstä - mummi on nimittäin ollut astetta kovempi muija nuorempana. Tällä iällä ja vähän köpäkämmässä kunnossa ollessaan vasarointi on tietenkin soveliampaa puuhaa kuin vaikka apulannan ajo pelloille. No, se siitä. Muotit siis irroitettiin ja siirrettiin varastoon odottamaan jatkokäsittelyä. Enon kanssa kärräsimme hiekkaa styroksien päälle ja minä raivasin saunan sisustaa ja kiskoin viimeisetkin naulat irti seinistä, jotta rälläköiminen sujuisi sukkelammin.

Tänään kärräsimme 60 kottikärrillistä hiekkaa. Noin 10 lapiollista hiekkaa per kärry. Laskin. Pakko oli. Minä en jaksa työntää täysiä kärryllisiä, siksi vain puolikkaat kuormat. Mutta niin vain nytkähti tämäkin työmaa eteenpäin ja on taas valmiimman näköinen. Olisin illalla jatkanut seinien puhdistusta, mutta ilmojen herra päätti toisin. Sataa tosi kovaa.

Meidän pitää peittää kehikko pressuilla, koska katon tekeminen viivästyy varmasti vielä kuukaudella tai parilla. Sateet eivät tee hyvää vanhoille hirsille ja alan jo hermostua ajatuksesta... Huomenna, jos on poutaa, saan varmasti jo paljon aikaiseksi rälläkällä, ja sitten onkin jo aika laittaa kuva sisäseinistä tänne ja alkaa haaveilemaan saunan sisäpuolen töistä.

Kuinka hirsirakennus tuetaan kengitystä varten uudelleen ja mitä SITTEN tapahtui.

Raflaavia nämä minun otsakkeeni. Oikeita mielikuvituksen kiitojunia.

 Kaikilla tapahtumilla kun tuppaa olemaan hyvät ja huonot puolensa, niin listaanpa saunan ensimmäisen noston ja sitä seuranneen retkahduksen hyvät puolet ensin.

1. Sauna siirtyi sen verran, että yhdellä nurkalla ollut suuri kivi lakkasi olemasta ongelma, sillä se jäi nyt reilusti yli metrin toisaalle saunan nurkalta ja siten uuden valun tieltä.

2.1 Sama tapahtui toisella nurkalla; kaivon ja tulevan teranssin välille olisi jäänyt ilman suurta retkahdusta iso kivi, joka olisi ollut haitta jatkon kannalta.
2.2 Nyt  ei kukaan enää kompastu kiveen vettä kantaessaan.

3. Sauna on yli metrin lähempänä kaivoa, joten vedenkantomatka (veden kantomatka?) lyheni huomattavasti!

4. Pukuhuoneen sisäänkäyntikin on väljempi, tosin se väljenee varmasti pian lisää, kun suuret saunan yllä vaappuvat koivut kaadetaan.

5. Opimme saunan nostamisesta ja tukemisesta monta asiaa.
5.1 Esimerkiksi sen, että sivutuet eivät toimi erittäin pehmeässä ja märässä maassa.
5.2 Ja että piisi kannattaa purkaa ennen nostoa.
5.3 Terassin eli saunakodan eli terassin katto kannattaa tukea hyvin ennen siirtelyä. Se oli aikamoinen kiikku ja kuollut paino ja erittäin iso osasyyllinen retkahdukseen.
5.4 Kiroilu ei kannatta.
5.5 Hermoilu ei kannata.
5.6 Iloinen asenne kannattaa.


Huonot puolet:

Loppujen lopuksi ei ole.

Edes itseoppineen - tarkoitan - itseoppivan korjausrakentajan ei kannata unohtaa fysiikan lakeja. Vaikka niitä ei osaa, ne kannattaa hahmottaa. Opimme siirtämään hirsirakennuksen parrujen ja tunkkien avulla sivusuunnassa ylämäkeen. Tehkääpä perässä.

Seuraavana päivänä saimme lisää sukulaisia ja ystäviä avuksi ja nyt saunamme on vielä paremmin tuettu ja sille on valettu uudet anturat.

Kuvassa ehkä maailman nerokkais keksintö: letku ja vettä. Sillä saa anturanpedit samaan tasoon. Heureka-tason oivallus.

Sitten passataan vadulla, eli vatupassataan.

Jo on mylly!

Kaikki valmista betonia varten.

Mie ite valan.

Ja niin illan tullen saimme anturat valettua. Nyt ei pitäisi roudan enää liikutella tönöä.

Kuinka hirsirakennus tuetaan kengitystä varten ja mitä sitten tapahtui

Ajatus siitä, että keskenämme ja kaksin yhdessä ylväästi pakertaisimme saunamme valmiiksi oli ajatuksena jalo, ylevä ja äärettömän typerä. Pyysin serkkuani Raimoa avuksi ”lyömään muutaman naulan.” Ajattelin, että saunan nostossa ja kengityksessä saattaisimme tarvita yhden parin apukäsiä. Ajattelin, että se olisi jotenkin helppoa, joskin jännittävää.

Armias luoja sentään miten nainen voi ajatella asiat aika lailla vituralleen.

Heinä-elokuun taitteen päivät olivat kuumia ja aurinkoisia, joten oli ilo uusilla pitkävartisilla lapioilla kaivella vähän saunan kylkiä auki kasvillisuudesta ja ylimääräisistä kivistä. Soviteltiin vähän tunkkia alle ja nitkuteltiin ja hihiteltiin, hih hih siitä se nousee.

Alla oleva teksti on kirjoitettu monikon ensimmäisessä persoonassa, mutta suodattimen läpi lukija voi tulkita tekstiä siten, että ukot tekee ja minä seison ja pitelen päätäni ja hoen apuun kaikkia henkiä, joihin on vielä välit kunnossa.

Oheen kuvia siitä, miten tuimme hirsikehikkoa. Vastasahatusta täyssärmäisestä kakkosnelosesta ruuvattiin ulkopuolelle tuet joilla sidottiin hirret yhteen ja tehtiin sivutuille ankkurit. Naapurin Timo kävi toteamassa, että tämä mies se ei ole täältäpäin kun ilman itkua sahaa uutta kakkosnelosta pieniksi pätkiksi. No ei se ole täältäpäin, mutta se sääli meidän uutta sahaa.

Tästä se lähtee taivasta kohti!

 Minä pitelin päätäni ja veivasin tunkkia ja katsoin miten sauna nousee – hitaasti mutta epävarmasti. Rami neuvoi ja antoi meidän keksiä itse. Tunkattiin ja tuettiin ja tunkattiin. Ihmeellistä miten se hirsisauna vaan nousee niillä tunkeilla.

Sitten alettiin suurin odotuksin ottaa huonoja hirsi pois. Ne rojottaa nyt mallina uusille.

Jaakob ja eno alkoivat kauniissa kesäillassa sitten takoa pukuhuoneen ja löylyhuoneen välisen seinän alta huonoa hirttä pois. Luotto sivutuentoihin ja vissiin yleensäkin elämään ja luojaan oli turhaan luja, koska sitten kuului ritinää ja rätinää ja se ääni, kun sydän lakkaa lyömästä kun saunan sivutuet pettivät, koko rotisko nytkähti puoli metriä alas äiti maan syliin ja samalla kierähti vinoon ja otti reilun metrin harppauksen eteenpäin - Jaakob ja eno sisällään. 

Kenenkään fyysinen olemus ei vahingoittunut, mutta hieman hiljaiseksi kieltämättä veti tämä tapahtuma. Suu viivana piti emännän seistä hetki. 

Rami pisti marlboron suuhun ja sanoi, että tulkoot kymmenentuhatta perkelettä ja sitten teemme pari tuntia ylimääräistä työtä että ei tässä mitään. En kyllä voi kuin ihailla Ramin hermoja ja asennetta. Omassa mielessä vilahti jo että pitää purkaa hirsi hirreltä koko paska ja siirtää paikoilleen.

(Niin joo tässä välissä nostimme siis saunan siinä toivorikkaassa ajatuksessa, että piisi pysyisi kasassa ja pystyssä. No eiiiiiihän se pysynyt vaan reps kops kipsahti katki ja se piti purkaa. Piisin juuri jätettiin siinä toivorikkaassa ajatuksessa, että sen päälle voisi rakentaa uuden. No eeiiiihän se pysnyt vaan suuressa järistyksessä sitten retkahti kellalleen. Nyt meillä ei ole yhtään piisiä saunassa.)

Sen suuremmitta noitumisitta käytiin työhön ja nitkuteltiin sauna lähemmäs alkuperäistä asentoaan. Pään pitely ei enää auttanut vaan piti ottaa voileipää ja vissyä ja ruveta vaan tekemään. Yritys, erehdys, yritys, onnistuminen.

Sauna ei nyt ihan ole siinä missä se oli, mutta se on oikeastaan paremmassa paikassa.

Enkä olisi ikinä uskonut että se liikkuu takaisin. Mutta liikkui se, milli milliltä ja sentti sentiltä. Niinkuin ekyptiläisten pyramiitit.

Saunan jätimme yöksi lepäämään.

Sahalla.

Jo on mylly!

Sieltä tulee eka!

Siistiä tavaraa.

Sahattiin omat puut.

Käytiin sahalla tekemässä niput kun sahamies sahasi meille hirttä, parrua, lankkua ja lautaa.

Sahamies Pieviläinen Enon Novikassa sahasi niin tarkasti, näppärästi ja hyvin meidän puut jotta ei tosikaan.

Naapurin Markku toi puut traktorilla kotiin ja me laitettiin ne Jaakobin ja enon kanssa taapeliin. Isot puut pihalle tielle ja ensi kesänä käyttöön tuleva lautatavara navetan vintille.

Tuli muuten hiki.