Tai siis ei ole.

No ei ollutkaan valmista mikään ähäkutti.

Viimeisen valmiiksijulistamisen jälkeen piti vielä irrotella jos jonkinmoista lautaa, esimerkiksi nurkkalaudat ja katosta vielä lankkuja ja ovenkarmeja. Se oli itseasiassa ihan hyvä veto, koska
a) kynnyslaudan alla oli mätää hirttä
b) ovenkarmien alla oli mätää lautaa
c) joku neropatti menneisyydessä oli päättänyt pienentää alkuperäistä oviaukkoa ehkä kolmeen kertaan -> matala ovenkamana -> allekirjoittanut ja hänen isänsä ovat takoneet siihen päätään jatkuvasti
d) samainen neropatti lienee ollut asialla kun ovenkarmia on oikaistu. Lue: hirsikehikko on painunut vinoon, joten on tehty uusi karmi suoraan ja karmin ja vinon oviaukon väliin on työnnetty vissiin kaikki irtain mitä lähellä on sattunut lojumaan.

Myös ikkunankarmit pitänee vielä irroittaa, sillä niiden yläpuolella oleva hirsi on jäänyt riippumaan sen varaan ja tuloksena on ylimääräinen tuuletusaukko.

Saunan sisältä betonilattia on purettu ja kyörätty puimalan nurkalle. Saunakodan eli terassin betonilattia on kyöräystä vaille valmis, hakkasin sen pieniksi paloiksi eilen. Ongelmana on betonipalojen loppusijoitus. Osa mahtuu vanhaan likakaivoon, mutta kaikki loput vaan rojottavat. Kasa ei ole kovin esteettinen.

Saunan betonivalu oli helppo irroittaa. Helppo, mutta raskas. Onneksi betonivalu on tehty niin huonosti - paitsi yhteen nurkkaan raudoitukseksi oli asennettu vanhaa piikkilankaa, joka oli varsin kettumainen irroiteltava. Tehty nyt sekin. Lisäksi nypin kaikki naulat hirsien sisäpinnoilta irti. Siis ne, jotka eivät vaadi rälläkkää katkaisuun. Esimerkiksi tikkaat on naulattu seinään noin kolmenkymmenen sentin pituisilla ja kahden tuuman vahvuisilla nauloilla, jotka tekevät vasarasta kuin vasarasta pehmytjäätelöä. Ei mitään saumaa saada niitä irti.

Viikon verran on rakentamisessa ollut vähän matalapainetta ja epätoivoa. Missä rakentamisessa - pöh - mitäänhän ei päästä rakentamaan vielä pitkään aikaan, vaan vielä edelleen puramme betonia ja alamme kaivaa monttua jotta pääsemme tunkkaamaan röttelöä ylös.

Urakan suuruus on ollut hieman yllättävä. Lähinnä minulle itselleni, joka optimistisen ja omnipotentin luonteenlaatunsa piinaamana jotenkin oletti, että koko juttu hoituu suitsait supsikkaasti ja eihän se ole kuin tehdä pois vaan. No, niinhän se periaatteessa onkin. Työn fyysinen raskaus ja ajan vähyys on lähinnä se hidastavin tekijä. Minähän se vaan kommentoin ja maksan, kaiken aivotyön ja suunnittelun tekee rakas avopuolisoni, joka useammassa kuin yhdessä kohdassa yllättää minut näppäryydellään ja aivotyöllään ja voimakkuudellaan. Tuosta noin se vaan liikuttelee sata tonnia painavia hirsiä eestaas ja tietää niin monta pikku juttua että ei tosikaan.

Minähän olen vain statisti.

Tilan muut työt hönkivät niskaan nyt vähän turhan suurella paineella. Marjanperkuleet menivät kypsymään pari viikkoa etuajassa ja niiden kimppuun on hyökättävä seuraavaksi, ennenkuin ne karisevat pensaista. Puutarhan syövän lailla leviävät vieraslajikasvit odottavat myrkyttämistä ja perunaan iski rutto. Sipuli pitäisi korjata kasvimaalta. Useita hehtaareita hakkuuta odottavaa metsää pitäisi ennakkoraivata.

Noooooooh kyllähän tässä vielä ehtii.

Eilen ja tänään olimme tehokkaita, mutta siitä enemmän myöhemmin kuvien kera.

Ensi viikolla mennään vähän lomalle ihan muihin maisemiin, ottamaan etäisyyttä ja hakemaan inspiraatiota hirsirakentamisesta ruukki-Suomen kartanomaailmasta.

Purkutyöt ovat valmiit.

Yhtä nurkkalautaa ja betonivalun purkamista vaille valmis! Eli valmis! Nyt kun kaikki purettava on saatu purettua, suunta on vain ja ainoastaan eteenpäin ja valmista kohti! Tällä viikolla viedään kaatopaikkakuorma, eli vanhat huovat, kinkkupaperit ja muu normaali ja ...krmh... vähemmän normaali purkujäte. Kunhan saan peräkärryn jostain. 

Betonilattian purkaminen kuulostaa työläältä, mutta aika, routa ja alunperinkin huonosti tehdyt työt helpottavat hommaa huomattavasti. Saunan ja saunakodan lattia on niin palasina ja ihanasti irrallaan hiekan päällä, että käytännössä sen voi vaan nostella paloina pois. Loppusijoituspaikkakin löytyy ihan nurkalta, navetan vanha likakaivo! Puimalan nurkalla on kummitellut kanneton (!!!?) vanha likakaivo, joka pelottavana, syvänä ja synkkänä onkalona on hohkanut kalmankylmyyttään ja huolettanut minua - pelkään joko itse putoavani sinne tai sitten touhukkaat hurttani putoavat sinne. Katolta tuli seitsemän kottarillista purua, jotka kippasin kaivoon ja ne betoninpalat menee sinne myös, ja luulen että se riittää siihen, että kaivoon ei enää pääse kukaan elollinen putoamaan. 

Alieni katolla.

 Katon purkaminen kävi lopulta ihan näppärästi muutenkin, lapioitiin puru vaan pois. Purun alla oli paksua ruskeaa paperia, jonka alla oli erittäin hyväkuntoisia ja leveitä lankkuja, jotka todettiin täysin käyttökelpoisiksi jatkoa varten. Niistä pitää vaan nyppiä naulat pois ja puhdistaa noki, mutta se lienee ensi kesän ongelma se. Lankkujen alla oli pitkä pätkä pelekkee ilimmoo, jonka alla kinkkupaperia ja sisäpaneli. Sen poisto kävi anger management -terapiasta, eikun vaan purkuraudalla kunnon osumaa ja katto oli poissa. Valaistusolosuhteet muuttuivat radikaalisti.

Harmiksemme totesimme, että pukuhuoneen puolelta ylin päätyhirsi menee vaihtoon. Se on varmaan vähän hankala tapaus, koska ylimpään hirteen kiinnittyy kurkihirsi. Kurkihirsi ja kattotuolit ovat kaikki hyvässä kunnossa, vaikka kattotuolit on ilmeisesti laitettu tuoreena paikoilleen ja ne on pelkästään aisattu, eli kuoren alla on aikamoiset syöntijäljet. Onneksi puut ovat muuten kovat. Meidänkin pitää laittaa tuoreita puita, mm. lisäkattotuoleja, ja nyt olemme sen verran viisaita että kuoritaan puut kokonaan niin vältytään ötököiltä.

Iloinen yllätys on sen sijaan se, että saunaa ei tarvitse korottaa ylhäältä, sillä sisäkatto tosiaan oli melko matalalle laitettu ja kun se poistettiin olikin yllätys miten korkea sauna on. Sisäkaton yläpuolelta piilosta löytyivät hyväkuntoiset poikkihirret, joiden nimeä en kyllä nyt tiedä.. (Istun kuvassa semmoisen hirren päällä keikkumassa.) Joka tapauksessa saamme sisäkatosta tehtyä tosi kauniin, kun se ladotaan noiden hirsien päälle. Mahdun minäkin seisomaan suorassa ja ehkä jopa peseytymään saunassa. Ja nouseehan se vielä ainakin yhden hirren verran alapuolelta.

Mikki Hiiri merihädässä. <3 Ikkunat vietiin talteen ja nyt kiertää ilima.

Liiterin perustukset olivat näin vakaalla pohjalla.

Siinä se nyt on. Päätylaudat otettiin pois tämän kuvan ottamisen jälkeen vielä.

Ajattelin purkutöiden alkaessa juhannuksen jälkeen, että pidän kirjaa työtunneista. En ole muistanut. Keskimäärin pari tuntia päivässä tätä on kuitenkin tehty nyt kuukauden verran. Joinain päivinä ei ollenkaan, mutta joinain taas enemmän.

Suurin osa ajasta menee tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen - kun kattoa purkaa, on kaikki purettava törky tietenkin raivattava pois eikä sille ehkä vielä ole loppusijoituspaikkaa. Kaiken poltettavan olemme polttaneet, siitä kiitos kostealle kesälle! Jos olisi kuivaa ja koko ajan metsäpalovaroitus, olisi meillä aivan valtava vuori jätelautaa ja ruskeaa paperia odottamassa syksyä. Esimerkiksi katosta puretut lankut piti lajitella poltettaviin, säästettäviin ja nekin vielä erikseen niihin, joista ei tarvitse irrottaa nauloja ja niihin, joiden parissa menee vielä aika monta aikaa kun nauloja irroitellaan. Lankut piti kantaa puimalaan suojaan. Käyttökelpoiset ulkovuorauksen laudat päätyivät tuvan taakse koirankoppitehtaalle, yritän tehdä tällä viikolla pienet kopit koirilleni niiden ulkohäkkiin. 

Ikkunat otettiin tietenkin talteen ja talvella ehdin kunnostamaan ne. Ovetkin otettiin, ne piti rälläköidä irti saranoistaan. Ovet ovat aivan hirveän painavat, ne on varmaan tehty lyijystä. Ne eivät ole erityisen kauniit, mutta ehkäpä ne siitä sievistyy kun ne putsataan. Uusiakaan emme aio hankkia. Ne pitäisi teettää erikseen, koska oviaukot ovat tehty joidenkin mystisten antiikkimittojen mukaan ja siten olisivat tietenkin kalliit. 

Mitäs sitten? Kattotuolien ja tukipuiden kaatoa, perustusten valamista. Sitten päästään kengittämään. Paitsi sahurimme on telonut selkänsä ja onkin arvoitus, milloin saamme puutavaran. Iik. 

Joukossa on voimaa.

Joukoa ei tosin näkynyt, mutta tehosisarukset Nina ja Heikki tulivat kaveriksi ja tsippadai katto lensi roviolle! Sauna näyttää nyt aivan SA-kuvien poltetun maan taktiikan tuvilta, mutta vesikatto on veks ja purkutöistä ei ole enää paljoa jäljellä.

Välikatolta löytyi journalismin aarteita vuodelta 1980 - Kalle ja Ratto. Alan lehtiä kumpikin. Miten tästä kristitystä talosta sellaista voi löytääkään? Kauhulla odotan purukasan perkausta. 

Kiitos Ninni ja Heikki!

Sivuraiteilla: Kyökki.

Sauna on levännyt sijoillaan nyt hetken, tosin Jaakob kyllä eilen reippaana poikana purki toiselta puolen laudoituksen pois ja siinä vimmassa lensi katolta itsekin. En juuri pidä siitä, että työmies tippuu katolta, mutta minkäs teet. Onneksi ei käynyt mitenkään. Asetimme villin tavoitteen, että viikonloppuna rotisko olisi siinä jamassa että voidaan siirtyä sisätilojen kimppuun. Se tarkoittaa siitä, että katon toinenkin puoli pitää saada purettua, jonka jälkeen tulee murheenkryyni eli välikatto. Välikatto koostuu tällä hetkellä paneelista, kinkkupaperista, n. 40 cm paksusta purukerroksesta ja ehkä vielä jostain tuntemattomasta ylläristä. Purukasan päällä on puoli metriä romua, ks. edellinen postaus ja sen kierrätys-osio. No, kyllä me selviämme. Purettua romua pitäisi pikkuhiljaa hilata kaatikselle. Puretun ja käyttökelvottoman puutavaran tietenkin poltamme. Emäntä ite ajatteli tässä männäpänä polttaa osan jo kertyneistä laudoista, mutta kas kummaa se koko kasa roihusi siinä sitten... vähän jänskätti jo että mitenkähän käy, mutta ei onneksi käynyt mitenkään. Se oli juhannuskokko kuukauden myöhässä.  

Poltin päreeni.

No kun tässä oli tätä ylimääräistä aikaa ja sillai niin pitihän tuvasta laittaa keittiö kuntoon. Toissakesänä sitä jo vähän aloiteltiin ja jäi ns. kesken. Välitilasta kuorittiin kolme kerrosta seinämuovimattoa ja kun en heti keksinyt mitä siihen tilalle laitetaan, jäi se pelkälle revitylle pinkopahville. Vähän jesarilla tehtiin ensi hätään roiskesuojausta. Alitajuisesti ilmeisesti oivalsin, että siihen ei kannattanut laittaa uutta välitilaa ennenkuin minua vuosikaudet henkisesti ja fyysisesti raastanut tiskikaappi sai lopullisen tuomion. Kuva ei tee oikeutta raastavalle tiskikaapille - se oli tuohon seinälle aivan liian korkea ja tuntui kallistuvan päälle sieltä, lisäksi piti tiskata pää sisällä kaapissa koska se oli tuohon vaan liian iso. Ja ruma. Metsästelin aikani siihen uutta tiskikaappia, mutta taloudelliset rajoitteet estivät kummemmat hankinnat. Hyvä niin, sillä kaikkien tiskikaappien helmi odotteli minua Jukan Antiikissa Joensuussa. Olen sitä käynyt hypistelemässä ja ostattelemassa jo pariin kertaan viime vuosina, ja nyt vihdoin pääsimme hinnasta sopuun. Taloudelliset rajoitteet eivät tässä olleet niin estoisat, sillä laadukas suomalainen käsityö on sijoitus, ei ostos. 

Hirveä tiskikaappi, hirveä pinkopahvi, hirveä muovimatto, hirveää romua.

 Niinpä kuljetimme ihanan tiskikaappihelmen kotiin, avopuolison miedosta vastustuksesta huolimatta raastoimme entisen alas illan hämärinä tunteina jo samana päivänä (yönä) ja vain muutaman kerpeleen säestämänä saimme helmen seinälle. Sitten puuttui enää muovimattokimaran irtirepiminen, seinän maalaaminen, mosaiikkijäljitelmän asennus, allaskaapin siirto oikeaan kohtaan, silikonisaumat, työtason rakentaminen ja helmen ehostusmaalaus. Ja tadaa! Siinä se on! Miten kaunis!

60-luvulle päivittetty ihanuus.

Suuri kiitos tästä kuuluu Janille, joka kävi ahertamassa kaksi päivää apunani. Jani laittoi kaakelimaton seinään, siirsi kaapin ja sipisteli. Eeva hoiti muonituksen eli piti koneet käynnissä. Mie ihan ite keksin ja tein vanhoista lattialaudan pätkistä hellan ja tiskialtaan väliin tuollaisen superhienon työtason. Öljysin sen vanhalla ruokaöljyllä ja se on tosi hieno ja kätevä. Sen alla olevassa välikössä on kätevää säilyttää uunipeltejä ja ehkä siihen voi tehdä vielä yhden hyllyn jollekin pikkutavaralle.

Kaikki kuvat on otettu kännykällä, tuossa ylläolevassa on vielä joku hieno efekti. Modernia, eikö.

Tiskipöytä on tarkoitus vielä nostaa samaan tasoon muiden mööpeleiden kanssa, ja kyllähän se helpottaa vähän pitkäselkäisten tiskausta. Nyt taso on 80cm korkea, ja minun senteilleni sopiva olisi 90 ellei enemmän.

Ansiotyökin lakkaa rasittamasta minua tänä perjantaina, joten toivoa sopii että työtkin etenee täällä ranchilla.

Minkä taakseen jättää...

Katon purkutyöt edistyvät hitaasti. Muu elämä (työt, harrastukset...) häiritsevät remontointia. Myös tuvan keittiön fiksailu lähtee lapasesta ja vie ainakin ensi viikonlopun, valmista ei tule koskaan.

Saunan katolta päreitä purkaessamme olemme huomanneet että: liikkuva ja epätasaisen pärekatto on ilmeisesti aiheuttanut huopakatonkin rupsahtamisen -> päreet ovat kostuneet -> niissä pesii massiivinen muurahaisyhdyskunta -> räystäslaudat ja muut katon kostumaan päässeet puurakenteet ovat pelkkää muurahaisten onkaloa -> saas nähdä miten paljon tuhoa ne murkut ovat aiheuttaneet kun purkaminen edistyy.

Vanhaa remontoidessa täytyy varautua siihen, että minun sukulaiseni ja esi-isäni tai heidän sukulaissielunsa ovat "korjanneet" teidänkin rakennuksia siten, että vanhan ja mädän päälle laitetaan paikka ja paikan päälle paikka. Esimerkiksi se laho pärekatto, jonka päälle on laitettu kaksi ja puoli kerrosta huopaa. Tai tuvan keittiön seinä, jossa oli kolme kerrosta muovista kaakelijäljitelmää. Tai tallista kerran purkamani seimi, jossa oli yhteensä seitsemän (SEITSEMÄN!) pohjaa, kaikki romahtaneita.

Oman lukunsa ansaitsee muinaispohjoiskarjalainen jätehuolto, ns. viskaaminen.

Oho, telkkari meni rikki. "Viskkoo mehtteen."

Oho, piänpesuaine loppui. Mitä tehdä pullolle? "Viskkoo saunan väljkatolle."

Oho, Arabian 40-luvulta peräisen olevan teekaluston kannu menee rikki. Mitä tehdä lopuille kaluston osille? "Viskkoo pellolle." (Josta jälkeläinen ne löysi ja myi ja sai 70 euroa Suomen rahaa.)

Oho, yleensä astiat hajoaa, mitä tehdä? "Viskkoo tanterelle." Olen kerännyt kasvimaalta ehkä sata kiloa posliinia ja rihkamakoruja ja lehmän utaretulehdussalvatuubeja.

Oho, ikkuna hajosi. Mitä tehdä lasille? "Viskkoo aitan alle."

Jne.

Ai niin - pelastin myös lenkkarit kerran leivinuunista. Myös uuni voi olla se, minne viskataan. Yleensä kaikki arvokas, mikä palaa, viskataan uuniin.

.... ja palatakseni aiheeseen:

Saunan katon muurahaiset ovat pieniä ja mustia, eivät onneksi hevosmuurahaisia, joiden aiheuttamat tuhot puurakenteissa voivat olla vakaviakin. Kuiviin ja terveisiin puuosiin nämä pikkuiset murkutkaan eivät ilmeisesti ole eksyneet, mutta herramajee niitä märkiä lautoja ja päreitä! Tsiljoonat ja fantasbiljoonat muurahaiset vipeltävät ja yrittävät kuljettaa valkoisia muniaan suojaan, valkoiset pisteet liikkuvat katolla ja seinillä kuin migreeniaurat sinne tänne ahdingossa. Julma ihminen tuhoaa heidän kotinsa.

Miettikää nyt että universumi tuhoutuu kerralla. Se sauna on niiden murkkujen universumi.

Toivon, että ne eivät älyä muuttaa muihin rakennuksiin. Ja toisaalta - kun näki saunan kunnon, ei voi kuin sydän väpättäen toivoa, että vielä tupa ja aitta jaksavat vielä pari vuotta (viisi? kymmenen?) taistella lahoamista vastaan.

Naapurin Jussikin kävi taivastelemassa meidän remonttia.

"Teidän valttinne on nuoruus!" sanoi Jussi ja kannattaa varmaan uskoa 85-vuotiasta Karjalan evakkoa.

Viulunsoittaja katolla

No ei kyllä kukaan soita viulua eikä näissä hommissa edes saha soinut. Vasara aseenamme kiipesimme työturvallisuusmääräysten mukaisesti natisevilla alumiinitikkailla katolle purkamaan ensinnäkkii vanhoja huopia pois. Siinä samalla minä opiskelin rakentamisen vokabulääriä ja opin esimerkiksi sen, mikä ja miksi on kolmiorima. Huopa lähtee suhteellisen helposti pois. Sitä on kaksi kerrosta, paikoin kolme. On se ysikytluvun huopa, sitten en tiedä minkä luvun huopa, joka on oikeastaan pelkkää murua ja sen alla tervapaperi ja sitten pärekatto. 

Tästä se lähtee, apina katolla.

Ukkosen noustessa on aina ilo sijaita metallinen työkalu kädessään katolla.

Piisi. En malta odottaa, että saan suunnata siihen karatepotkun ja katsella kun tiilenpalat lentelevät ympäriinsä kuin peipposet kuunaan.

Pallaako pärreet?

Yllä olevassa kuvassa näkyy saunan alkuperäinen pärekatto, joka on nykyään pelkkää hapristunutta sälää. Joku orava siellä on fiestaa viettänyt siemenvarastoista päätellen. Muistuttakaa myös, että ostan avokille vyön noihin housuihin.

Tähän piti jättää kun iski väsy ja melkein rikottiin ikkuna hutiloidessa. On muuten vinkeää keikkua tuolla kurkihirren päällä kun rakennelma allani tutisee ja huojuu. Hyvä tietää, että maanjäristyksen iskiessä rakenteet joustavat. 

Allekirjoittanut lähtee viikonlopuksi riehumaan rentoutumaan juoruakkojen heppatyttöjen kanssa ratsastusleirille. Odotan, että katto on kokonaisuudessaan purettu, uudelleenrakennettu ja kukkasin koristeltu kun saavun sunnuntaina takaisin puhtauttaan kiiltelevään kotiin, jossa lenkitetyt ja harjatut koirani odottelevat minua puolison valmistaman herkullisen illallisen kanssa. 

Suuret suunnitelmat, osa 1

Vaikka sauna tähän kesään asti on toiminut moitteetta ja sisukkaasti, ulkoasun täydellinen rupsahtaminen alkoi olla jo niin vakavaa, että se muodosti rakenteillekin turvallisuusriskin. Alla olevassa kuvassa on ulkoinen lähtötilanne, tosin yksi ovi on jo riivitty sijoiltaan. Saunan julkisivu oli vielä melkein katseenkestävä, mutta vasemmalla olevan saunakodan seinälaudoitus oli alaosistaan painunut maahan ja mädäntynyt. Julkisivun alimmat hirret on joskus osittain vaihdettu, mutta työ on tehty hiukka hutiloiden, ja koska perusongelma on se, että sauna painuu maan sisään, ovat vaihdettujen hirsien liitoskohdat pettäneet. 

Katto ei tältä puolen ole vielä mennyt rikki. Uusia huopia on laitettu vanhojen päälle joskus 1990-luvun puolivälissä, jolloin sauna on myös viimeksi maalattu ja liiterin takaseinää ehostettu. Silloin isäni ja serkkuni tekivät saunaan myös puisen irtolattian roudan nosteleman betonikynnöksen päälle. Irtolattia koostui kolmesta kestopuusta tehdystä palasesta, ja on palvellut oikein hyvin. Paitsi saunan sisäkorkeus madaltui lattian myötä niin, etten ole viiteentoista vuoteen mahtunut seisomaan siellä suorana. Toisaalta, jostainhan se nöyryys täytyy repiä. Teemme sisälle uuden lattian, mutta sisäosista kirjoitan toisen postauksen. Minun ideologiaani kestopuu ei sovi, enkä halua enää hengitellä kestopuun myrkkyjä - ja koska haluan entisöidä muutenkin vanhaa, en halua remontissa käytettävän mitään materiaaleja, joita 150 vuotta sitten ei olisi ollut käytettävissä. Olkoonkin, että entisöinnissä on otettava joitain vapauksia, jotka ovat lähinnä budjetin sanelemia pakkoja. Esimerkiksi pärekattoon kapitaali ei piisaa, eikä peltikattoon, joten bitumilla mennään. Mutta toisaalta musta huopakatto on minusta saunanestorille sopivampi kuin pelti. Tikkaat siirretään julkisivulta takapuolelle ja julkisivu saa ainakin kolme kerrosta uutta hirttä alaosiinsa. 

Tässä näkyy rupsahtaneen vanhuksen takapuoli, enkä puhu omastani. Tien puolelta (esteettisesti kamalin puoli on onneksi ollut vain ohikulkijoiden riesana) tilanne on pahin. Katto on reikäinen ja painunut notkolle. Piisi tullee alas vain potkaisemalla, jos katolle uskaltaa kiivetä. Se täytyy muurata uudelleen, ehkäpä koko palomuuri pitää. Liiterin takaseinä on notkahtanut ja pullahtanut. (Edelleen puhun saunasta, en kuvassa näkyvästä henkilöstä.) Liiterin seinä tehdään uudelleen ja liiteri saa myös lattian. 

 Tähän hätään ei ole kuvaa hirsikehikon takaseinästä, joka on itseasiassa alinta hirttä (ja yhtä pehmeää kohtaa keskivaiheilla) lukuunottamatta suora ja hyväkuntoinen. Siihen siis vaihdetaan kovat hirret huonojen tilalle, kuten kehikon päätyihinkin. Tämän lisäksi nostamme saunan sisäkorkeutta vielä joko yhdellä hirsikierroksella tai mahdollisesti uudella sisäkattoratkaisulla, jonka Jaakob keksi kopioida Ahvenisen Punaisen talon hirsiaitasta. Viksu mies ikäisekseen on hän.

Saunakodassa on aikaisemmin pesty pyykkiä. Siinäkin on pelkälle hiekalle valettu betonilattia, joka on noussut paikoin niin, että siinä voisi pulkalla laskea mäkeä. Saunakodassa olen pilkkonut saunapuita, mutta nyt siitä tulee herraskainen TERANSSI! Teranssi tuskin on ollut 1800-luvun saunanrakentajien hittituote, mutta koska emme enää pese pyykkiä saunassa ja siinä on muutenkin liikaa liiteritilaa puille, on perusteltua ottaa tila käyttöön muuten. Yllä olevassa kuvassa havainnollistamme avaruuden tuntua, joka terassille tulee. Kun nokiset seinät saadaan putsattua ja tummuneet laudat vaihdettua uusiin, on valoisuuskin ihan eri luokkaa. Terassi saa myös lautaisen lattian ja koristeelliset kaiteet. (Millä rahalla, kysyn minä, enkä saa vastausta keneltäkään.) Siinä sitä kelpaa juoda kylmää mustaherukkamehua saunan päälle. Tai ehkä ei kylmänä, voi saada kuolemantaudin!

Yllä olevassa kuvassa näkyy kauniisti säilynyt maalaamaton hirsiseinä. En vielä tiedä, maalataanko sauna ulkoa punamullalla vai jäisikö se harmaantumaan itsekseen. Maalausta ei voi tehdä kuitenkaan ennenkuin uudet hirret ovat kuivuneet rauhassa ainakin kesän ellei jopa kaksi. 

Sauna nostetaan joko perinteikkäästi kivien päälle tai sitten meidän täytyy tehdä valetut anturat ja harkkoratkaisut. Perinteisen nurkkakivisysteemin saattaa vesittää se, että sauna on todellakin rakennettu varsin soiselle pohjalle ja vaatii sen takia radikaaleja toimenpiteitä. Nurkkien alle on menneisyydessä lisäilty kiviä, jotka ovat toinen toisensa jälkeen painuneet suon sisään, joten voi olla että ruisleipäkäyttöinen kaivuri (Jaakob) ei pärjää niille kaikille kiville. Katsotaan miten käy.

Kaikki, mikä on mahdollista säästää, säästetään. Vanhat ikkunat ja ovet jäävät. Tietenkin. Ikkunanpokat ovat isäni maalaamat.

Mummini on syntynyt tässä saunassa. Ja kaikki hänen sisaruksensa ovat syntyneet tässä saunassa, ja täällä heidät on pesty viimeisiin puhtaisiin rohtimiinsa. Mummini äiti on vetänyt anoppiaan vesikelkalla kylpemään tähän saunaan vuoden 1919 tienoilla, kun anoppi ei enää jaksanut kävellä. Alla kuva isomummini anopista. Viehkeä leidi, eikö. Vetäisit sinäkin häntä kelkassa saunaan.

Alku on hankalaa - helppoa - purkamista - ei mitään näistä

Kuinka valmistella hilikulla purkukuntoisen saunan remonttia?

1) Tee budjetti.

2) Hanki rahaa.

3) Suunnittele.

4) Ymmärrä, että kohta 3) on oikeastaan ennen kohtaa 1.)

Höpönpöppöö.

Näin minä tein:

1) Haaveksin.

2) Mietiskelin.

3) No okei, kai se oli suunnittelua.

4) Hankin rahaa - sovin käyttäväni ennakkoperintöni tähän päättömään operaatioon sen sijaan, että käyttäisin sen esim. opintojeni loppuunsuorittamiseen, että minulla olisi edes jotain toiveita joskus nostaa sitä insinööritason palkkaa, ts. valmistua ajoissa ennen vanhainkotipaikan jonoon siirtymistä.

5) Tein budjetin.

6) Tajusin, ettei budjetti riitä.

7) Alan niittää perintömetsiä matalaksi.

-----

Tähän mennessä olemme laskeskelleet puutavaran menekkiä kirjekuorien takasivuille ja laskujen kääntöpuolelle ja huudelleet sukulaisilta ja tutuntutuilta hieman kiusallisia tuttavanpalveluksia tavarantoimituksista yms.

Ja se tämän päivän konkreettinen teko? Tukit lähtivät sahalle. Tuuli sekä avopuoliso (Jaakob) kaatoivat (jälkimmäinen suosiollisella myötäavustuksellani) meille kengityspuut.

Tämän lisäksi olemme purkaneet saunan sisältä paneelit, lauteet, muuripadan ja kiukaan. Saunan oheen rakennettu liiteri ja saunakota on myös purettu osittain. Tästä jatkamme purkutöillä. Ja se on oikeasti se helpoin osa. Siihen tarvitsee vain voimaa ja raivoa.

Alku on aina hankalaa... eiku.

Tänään lähtivät viikonloppuna kaadetut tukit sahalle. Se oli ensimmäinen konkreettinen teko ja toi hieman lähemmäs sitä ajatusta, että saunaamme joskus ehjätäänkin, sen sijaan että sitä vain puretaan.

Operaatiosta tulee monivaiheinen ja pitkä. Ja koska minä en koskaan muista mitään, olisi hauskaa kirjailla asioita ylöskin. Pettämätön itseironiani lähes vaatii, että epätoivoiselle aherrukselleni voisi joku nauraa, siispä tästä toheloinnista on syytä tehdä julkista!

Avataanpa hieman. Olen 0-vuotiaasta asti viettänyt kaikki kesäni ihanassa mummolassani entisessä Enon kunnassa. Kyseessä on äidinäitini (Mummin) ja siten myös äitini lapsuudenkoti, pohjoiskarjalaisen pienviljelijyyden esimerkillinen ilmentymä. Taivaanvanha hirsitalo, navetta, aitta - ja sauna. Toistaiseksi kaikki on pysynyt paikoillaan. Minä olen saattanut venähtää ensimmäisen mummolankesäni jälkeen vajaat kaksi metriä, kaikki muu lienee painunut kasaan. Joskus Mummi sentään tulee hoitamaan minua vielä tänne, mutta useimmiten minä hoidan Mummia. Niinkuin silloin joskus sovittiin.

Kasaanpainuneista eniten lienee vajonnut pihan laidassa retkottava sauna. Se on sijainnut kivinurkkiensa päällä niin kauan, ettei kukaan tiedä. Ehkä ei isä jumalakaan, koska kuka se nyt jaksaa kaikista saunoista pitää lukua kun on niin monta kaitsettavaa. Sauna oli edellisessä ammatissaan savusaunana toimiessaan yrittänyt palaa kahdesti, kunnes se ehkä noin 50-luvulla muutettiin uloslämpiäväksi, paneloitiin ja paketoitiin. Kasvojenkohotus ei tosin ole hidastanut uppoamista - sauna on rakennettu suon päälle ja sinne se on hiljalleen vajonnut alimpia hirsiään myöten. Uskollisesti se on silti jaksanut lämmetä ja hoivata perheenjäsenteni jäseniä.

Viime kesänä räystäslaudat putosivat, huopakaton huomasin olevan pelkkä kuoppa ja ovista ei mahdu kulkemaan kumartamatta syvempään kuin kirkossa syntisäkin on sopivaa. En vieläkään nauti insinööritason kuukausipalkkaa enkä ole muutenkaan edennyt elämässäni siihen pisteeseen, että voisin seesteisin ja tyynin mielin alkaa entisöidä kriittiseen pisteeseen kurjistunutta saunaparkaani. Siispä ennakkoperinnöstä kättä päälle ja pankkiin.

Ennakkoperintö riittää juuri ja juuri uuteen kattoon.

On siis oltava luova.

Siitä luovuudesta tästä nyt on kysymys. En ole koskaan rakentanut mitään (paitsi lehtikompostorin kesäkuussa) eikä tähän hullunmyllyyn ajautunut reppana avopuolisonikaan. Mutta me nykynuoret katsotaankin youtubesta miten hirsisaunaa rakennetaan ja syöksytään persiit edellä puuhun.