lauantai 6. elokuuta 2016

Kuinka hirsirakennus tuetaan kengitystä varten ja mitä sitten tapahtui




Ajatus siitä, että keskenämme ja kaksin yhdessä ylväästi pakertaisimme saunamme valmiiksi oli ajatuksena jalo, ylevä ja äärettömän typerä. Pyysin serkkuani Raimoa avuksi ”lyömään muutaman naulan.” Ajattelin, että saunan nostossa ja kengityksessä saattaisimme tarvita yhden parin apukäsiä. Ajattelin, että se olisi jotenkin helppoa, joskin jännittävää.

Armias luoja sentään miten nainen voi ajatella asiat aika lailla vituralleen.

Heinä-elokuun taitteen päivät olivat kuumia ja aurinkoisia, joten oli ilo uusilla pitkävartisilla lapioilla kaivella vähän saunan kylkiä auki kasvillisuudesta ja ylimääräisistä kivistä. Soviteltiin vähän tunkkia alle ja nitkuteltiin ja hihiteltiin, hih hih siitä se nousee.

Alla oleva teksti on kirjoitettu monikon ensimmäisessä persoonassa, mutta suodattimen läpi lukija voi tulkita tekstiä siten, että ukot tekee ja minä seison ja pitelen päätäni ja hoen apuun kaikkia henkiä, joihin on vielä välit kunnossa.

Oheen kuvia siitä, miten tuimme hirsikehikkoa. Vastasahatusta täyssärmäisestä kakkosnelosesta ruuvattiin ulkopuolelle tuet joilla sidottiin hirret yhteen ja tehtiin sivutuille ankkurit. Naapurin Timo kävi toteamassa, että tämä mies se ei ole täältäpäin kun ilman itkua sahaa uutta kakkosnelosta pieniksi pätkiksi. No ei se ole täältäpäin, mutta se sääli meidän uutta sahaa.




Tästä se lähtee taivasta kohti!


 Minä pitelin päätäni ja veivasin tunkkia ja katsoin miten sauna nousee – hitaasti mutta epävarmasti. Rami neuvoi ja antoi meidän keksiä itse. Tunkattiin ja tuettiin ja tunkattiin. Ihmeellistä miten se hirsisauna vaan nousee niillä tunkeilla.


Sitten alettiin suurin odotuksin ottaa huonoja hirsi pois. Ne rojottaa nyt mallina uusille.







Jaakob ja eno alkoivat kauniissa kesäillassa sitten takoa pukuhuoneen ja löylyhuoneen välisen seinän alta huonoa hirttä pois. Luotto sivutuentoihin ja vissiin yleensäkin elämään ja luojaan oli turhaan luja, koska sitten kuului ritinää ja rätinää ja se ääni, kun sydän lakkaa lyömästä kun saunan sivutuet pettivät, koko rotisko nytkähti puoli metriä alas äiti maan syliin ja samalla kierähti vinoon ja otti reilun metrin harppauksen eteenpäin - Jaakob ja eno sisällään. 

Kenenkään fyysinen olemus ei vahingoittunut, mutta hieman hiljaiseksi kieltämättä veti tämä tapahtuma. Suu viivana piti emännän seistä hetki. 



Rami pisti marlboron suuhun ja sanoi, että tulkoot kymmenentuhatta perkelettä ja sitten teemme pari tuntia ylimääräistä työtä että ei tässä mitään. En kyllä voi kuin ihailla Ramin hermoja ja asennetta. Omassa mielessä vilahti jo että pitää purkaa hirsi hirreltä koko paska ja siirtää paikoilleen.

(Niin joo tässä välissä nostimme siis saunan siinä toivorikkaassa ajatuksessa, että piisi pysyisi kasassa ja pystyssä. No eiiiiiihän se pysynyt vaan reps kops kipsahti katki ja se piti purkaa. Piisin juuri jätettiin siinä toivorikkaassa ajatuksessa, että sen päälle voisi rakentaa uuden. No eeiiiihän se pysnyt vaan suuressa järistyksessä sitten retkahti kellalleen. Nyt meillä ei ole yhtään piisiä saunassa.)

Sen suuremmitta noitumisitta käytiin työhön ja nitkuteltiin sauna lähemmäs alkuperäistä asentoaan. Pään pitely ei enää auttanut vaan piti ottaa voileipää ja vissyä ja ruveta vaan tekemään. Yritys, erehdys, yritys, onnistuminen.

Sauna ei nyt ihan ole siinä missä se oli, mutta se on oikeastaan paremmassa paikassa.

Enkä olisi ikinä uskonut että se liikkuu takaisin. Mutta liikkui se, milli milliltä ja sentti sentiltä. Niinkuin ekyptiläisten pyramiitit.


Saunan jätimme yöksi lepäämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti