sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kuinka hirsirakennus tuetaan kengitystä varten uudelleen ja mitä SITTEN tapahtui.

Raflaavia nämä minun otsakkeeni. Oikeita mielikuvituksen kiitojunia.

 Kaikilla tapahtumilla kun tuppaa olemaan hyvät ja huonot puolensa, niin listaanpa saunan ensimmäisen noston ja sitä seuranneen retkahduksen hyvät puolet ensin.

1. Sauna siirtyi sen verran, että yhdellä nurkalla ollut suuri kivi lakkasi olemasta ongelma, sillä se jäi nyt reilusti yli metrin toisaalle saunan nurkalta ja siten uuden valun tieltä.

2.1 Sama tapahtui toisella nurkalla; kaivon ja tulevan teranssin välille olisi jäänyt ilman suurta retkahdusta iso kivi, joka olisi ollut haitta jatkon kannalta.
2.2 Nyt  ei kukaan enää kompastu kiveen vettä kantaessaan.

3. Sauna on yli metrin lähempänä kaivoa, joten vedenkantomatka (veden kantomatka?) lyheni huomattavasti!

4. Pukuhuoneen sisäänkäyntikin on väljempi, tosin se väljenee varmasti pian lisää, kun suuret saunan yllä vaappuvat koivut kaadetaan.

5. Opimme saunan nostamisesta ja tukemisesta monta asiaa.
5.1 Esimerkiksi sen, että sivutuet eivät toimi erittäin pehmeässä ja märässä maassa.
5.2 Ja että piisi kannattaa purkaa ennen nostoa.
5.3 Terassin eli saunakodan eli terassin katto kannattaa tukea hyvin ennen siirtelyä. Se oli aikamoinen kiikku ja kuollut paino ja erittäin iso osasyyllinen retkahdukseen.
5.4 Kiroilu ei kannatta.
5.5 Hermoilu ei kannata.
5.6 Iloinen asenne kannattaa.


Huonot puolet:

Loppujen lopuksi ei ole.

Edes itseoppineen - tarkoitan - itseoppivan korjausrakentajan ei kannata unohtaa fysiikan lakeja. Vaikka niitä ei osaa, ne kannattaa hahmottaa. Opimme siirtämään hirsirakennuksen parrujen ja tunkkien avulla sivusuunnassa ylämäkeen. Tehkääpä perässä.

Seuraavana päivänä saimme lisää sukulaisia ja ystäviä avuksi ja nyt saunamme on vielä paremmin tuettu ja sille on valettu uudet anturat.
Kuvassa ehkä maailman nerokkais keksintö: letku ja vettä. Sillä saa anturanpedit samaan tasoon. Heureka-tason oivallus.

Sitten passataan vadulla, eli vatupassataan.

Jo on mylly!

Kaikki valmista betonia varten.

Mie ite valan.

Ja niin illan tullen saimme anturat valettua. Nyt ei pitäisi roudan enää liikutella tönöä.


4 kommenttia:

  1. Oon näitä ihailtavia kertomuksia lukiessa ja kuvia kahellessa miettinynnä, että helepommallahii oisitte piässy... Täytyy sannoo, että ei teiltä kunnianhimoa puutu! No mutta tsemppiä "loppurutistukseen". En harrasta saunomista, mutta odotan, että ehkä tietty hevosnaisporukka tuossa vielä löylyt ottaa...? Jos noin kovasti joku saunaan panostaa, niin se on kokeilemisen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommalla? Miten?

      Ja näin sanoo nainen, jonka talossa ei juuri koskaan remontoida...? Hm?

      :D

      Tähän saunaan siun on pali-pali-pakko tulla! (Siis joskus vuonna 2045 kun se on valmis.) Ja saunatuparit järjestetään, moneen otteeseen. Myös hevosnaisille.

      Poista
    2. Ottaen huomioon purkamisen määrän täytyy kyseistä saunaa todella rakastaa ;-) Esim. Uuden saunan kasaaminen on mm. lastenleikkiä tämän rinnalla.

      Ja helpoiten (ja nopeiten, muttei halvimmin) selviää niin, että teettää sen jollain muulla kuin talon isännällä, ainakin meidän perheen tapauksessa. Nyt tähän väliin kunnon naurut.

      Mie saatan olla jo vuonna -45 eläkkeellä. Joten pistäkee hommaan vauhtia.

      Poista
  2. Olisihan se vanha sauna pitänyt purkaa uuden tieltä... tai sitten vaihtaa saunan paikkaa, joka tosin olisi sekin ollut ihan hyvä ajatus. Mutta ehkä me rakennetaan myöhemmin toinen sauna tuohon tuvan taakse koivikkoon. Vaikka savusauna.

    Ja kyllä, tuota saunaa taidan vähän rakastaa. Niinkuin kaikkea vanhaa ja sellaista, johon liittyy paljon tarinoita. Sen lisäksi tuossa saunassa on aina ollut maailman parhaat löylyt ja tarpeeksi happea! Saa nähdä säilyykö se ominaisuus.

    Tämän talon uusi isäntä on vähän huono siinä, että antaisi muiden tehdä. "Mä ite."

    VastaaPoista