Sivuraiteilla: Kyökki.

Sauna on levännyt sijoillaan nyt hetken, tosin Jaakob kyllä eilen reippaana poikana purki toiselta puolen laudoituksen pois ja siinä vimmassa lensi katolta itsekin. En juuri pidä siitä, että työmies tippuu katolta, mutta minkäs teet. Onneksi ei käynyt mitenkään. Asetimme villin tavoitteen, että viikonloppuna rotisko olisi siinä jamassa että voidaan siirtyä sisätilojen kimppuun. Se tarkoittaa siitä, että katon toinenkin puoli pitää saada purettua, jonka jälkeen tulee murheenkryyni eli välikatto. Välikatto koostuu tällä hetkellä paneelista, kinkkupaperista, n. 40 cm paksusta purukerroksesta ja ehkä vielä jostain tuntemattomasta ylläristä. Purukasan päällä on puoli metriä romua, ks. edellinen postaus ja sen kierrätys-osio. No, kyllä me selviämme. Purettua romua pitäisi pikkuhiljaa hilata kaatikselle. Puretun ja käyttökelvottoman puutavaran tietenkin poltamme. Emäntä ite ajatteli tässä männäpänä polttaa osan jo kertyneistä laudoista, mutta kas kummaa se koko kasa roihusi siinä sitten... vähän jänskätti jo että mitenkähän käy, mutta ei onneksi käynyt mitenkään. Se oli juhannuskokko kuukauden myöhässä.  

Poltin päreeni.

No kun tässä oli tätä ylimääräistä aikaa ja sillai niin pitihän tuvasta laittaa keittiö kuntoon. Toissakesänä sitä jo vähän aloiteltiin ja jäi ns. kesken. Välitilasta kuorittiin kolme kerrosta seinämuovimattoa ja kun en heti keksinyt mitä siihen tilalle laitetaan, jäi se pelkälle revitylle pinkopahville. Vähän jesarilla tehtiin ensi hätään roiskesuojausta. Alitajuisesti ilmeisesti oivalsin, että siihen ei kannattanut laittaa uutta välitilaa ennenkuin minua vuosikaudet henkisesti ja fyysisesti raastanut tiskikaappi sai lopullisen tuomion. Kuva ei tee oikeutta raastavalle tiskikaapille - se oli tuohon seinälle aivan liian korkea ja tuntui kallistuvan päälle sieltä, lisäksi piti tiskata pää sisällä kaapissa koska se oli tuohon vaan liian iso. Ja ruma. Metsästelin aikani siihen uutta tiskikaappia, mutta taloudelliset rajoitteet estivät kummemmat hankinnat. Hyvä niin, sillä kaikkien tiskikaappien helmi odotteli minua Jukan Antiikissa Joensuussa. Olen sitä käynyt hypistelemässä ja ostattelemassa jo pariin kertaan viime vuosina, ja nyt vihdoin pääsimme hinnasta sopuun. Taloudelliset rajoitteet eivät tässä olleet niin estoisat, sillä laadukas suomalainen käsityö on sijoitus, ei ostos. 

Hirveä tiskikaappi, hirveä pinkopahvi, hirveä muovimatto, hirveää romua.

 Niinpä kuljetimme ihanan tiskikaappihelmen kotiin, avopuolison miedosta vastustuksesta huolimatta raastoimme entisen alas illan hämärinä tunteina jo samana päivänä (yönä) ja vain muutaman kerpeleen säestämänä saimme helmen seinälle. Sitten puuttui enää muovimattokimaran irtirepiminen, seinän maalaaminen, mosaiikkijäljitelmän asennus, allaskaapin siirto oikeaan kohtaan, silikonisaumat, työtason rakentaminen ja helmen ehostusmaalaus. Ja tadaa! Siinä se on! Miten kaunis!

60-luvulle päivittetty ihanuus.

Suuri kiitos tästä kuuluu Janille, joka kävi ahertamassa kaksi päivää apunani. Jani laittoi kaakelimaton seinään, siirsi kaapin ja sipisteli. Eeva hoiti muonituksen eli piti koneet käynnissä. Mie ihan ite keksin ja tein vanhoista lattialaudan pätkistä hellan ja tiskialtaan väliin tuollaisen superhienon työtason. Öljysin sen vanhalla ruokaöljyllä ja se on tosi hieno ja kätevä. Sen alla olevassa välikössä on kätevää säilyttää uunipeltejä ja ehkä siihen voi tehdä vielä yhden hyllyn jollekin pikkutavaralle.

Kaikki kuvat on otettu kännykällä, tuossa ylläolevassa on vielä joku hieno efekti. Modernia, eikö.

Tiskipöytä on tarkoitus vielä nostaa samaan tasoon muiden mööpeleiden kanssa, ja kyllähän se helpottaa vähän pitkäselkäisten tiskausta. Nyt taso on 80cm korkea, ja minun senteilleni sopiva olisi 90 ellei enemmän.

Ansiotyökin lakkaa rasittamasta minua tänä perjantaina, joten toivoa sopii että työtkin etenee täällä ranchilla.